Slaavilaisella kulttuurialueella ollaan ja siksi tuo sana kuuluu nykyään sanavarastooni. Käytän sitä vieläpä ärsyttävän usein. Se sopii kai tyyliini. Jo työskennellessäni eräällä nimeltämainitsemattomalla suomalaisella einestehtaalla sain ilokseni kohdata slaavikulttuurin- ja kansan kanssa. Töissä olin kahdella eri paikkakunnalla, syntymäkaupungissani (siis kotikylässäni) Lappeenrannassa ja sittemmin pääkaupunkiseudulla. Kotikylässäni olin työpaikallani jossain vaiheessa ainut ei-slaavi, joten assimiloituminen oli lähestulkoon väistämätöntä. Harmi vain etten oppinut paremmin mitään slaavikieltä, mukavien ihmisten kanssa on näet mukavaa jutella. Sitten muutettuani pääkaupunkiin, uudella työpaikallani tapasin inkeriläisystäväni Timon, ehtaoikean heimoveljen. Yhteinen kieli auttoi paljon. Olin sitä paitsi iloinen, että edes jokunen inkeriläinen on onnistunut säilyttämään äidinkielensä kaiken sen vainoamisen jälkeen. Heiltä kaikilta olen oppinut paljon neuvostoelämästä ja kielestä. Listaan tähän muutaman tärkeämmän ilmaisun käännöksineen ja selityksineen:
"Blyat" Suomen vastine olisi "perkele", mutta se on huomattavasti monikäyttöisempi. Sitä voi käyttää lähes rajattomasti minä tahansa lauseenjäsenenä. Jos oikein moukalta haluaa vaikuttaa, lisää alkuun "suka". Etenkin jos haluaa saada turpaan ja päästä lompakostaan eroon. Leningrad opettaa...
"Pizdiet" Kirjoitusasu saattaa vaihella, kun kyseessä ei ole kyrilliset aakkoset. Tämä, kuten moni muukin sana on saanut alkunsa (yllättäen) alapäästä. Sana on siintä muka, että sitä voi käyttää kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä kahvin läikyttämisestä aina ydinräjähdykseen asti. Tsernobilyatin mainitseminen on muuten loukkaus.
"Davai" Eli "etiäppäin". Jos työ pitää saada valmiiksi tai pitää päästä tankilla Berliiniin, tämä on oikea sana kuvaamaan tuota voitonvarmaa kiiruhtamista. Erittäin ystävällinen ja toverillinen ilmaisu.
"Rabot" eli "painaa duunia". Tämä on verbi, jota käytetään viisivuotissuunnitelmaa toteuttavasta gopnikista eli rabotnikista.
Unkarissa venäjän osaaminen liittyy maan lähihistoriaan. Vielä 1980-luvulla sitä opetettiin kouluissa ja ajatuksena oli sen toimivan kaikkien sosialististen maiden yhteisenä kielenä, lingua francana. Neukkujärjestelmä toi myös tietyt ilmaisut ja ilmiöt maahan, ja monta asiaa kutsuttiin venäläisittäin. Vaikkapa Ladaa, Zsiguliksi. Nykyään noille vanhoille ajoille onkin kiva nauraa.
Tänään on kulunut päivälleen 32 vuotta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Kaikelle ei kannata historiassa nauraa, eikä oikein voikaan. Pripyjatissa säteilee yhä.
Olen kerran tavannut Virossa äijän, joka oli raivaamassa Tsernobyin tuhoa. Muistan hänen vitsailleen, ettei hänellä ole mitään vaivoja. Seuraavassa lauseessaan hän kertoi työskentelevänsä mielellään pimeässä, työmaavalaisimena.
Davai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti