Szabadság-híd eli "Vapauden silta". Rakennettu unkarilaisten maahantulon 1000-vuotishuumassa, kuten Sankareien aukiokin, 1896.Olemme asunnolla ajoissa ja kirjoitamme paperit, pienen selvittelyn jälkeen kaikki on kunnossa. Asuntomme sijaitsee Bertalan Lajosin kadulla, ylimmässä kerroksessa. Makuuhuoneesta näkyy Gellért-vuori ja Citadella, sekä jokin Tylypahkaa muistuttava oppilaistos. Lähdemme kaupungille tekemään tarvittavia ostoksia kodin perustamista silmällä pitäen. Pyykinpesuainetta, ruokaa ja muuta. Asiat maksavat enemmän kuin kotona, joten nippu forintteja laihtuu nopeasti. Näemme matkalla kauniin kylpylähotelli Gellértin, joka valmistui kaksoismonarkian viime kuukausian 1918. Nyt se seisoo ylväänä reliikkinä muistona suurvalta-ajoista. Szabadság híd, eli Vapauden sillan jälkeen jäämme pois kauppahallin edessä, jossa kansallispukuun pukeutunut tyttö mainostaa erityisen unkarilaista ravintolaa. Oletan puvun olevan Kalocsan alueen puku, en ole varma. Kaunis se on joka tapauksessa.
Syömme rasvaiset lángosit ja suuntaamme kaupungille. Ohitamme vitéz Horthy Istvánin muistotaulun matkalla Kalvin térille, josta jatkamme ratikalla ohi tulevan yliopistoni. Pitkän kävelyjen, kauppojen, raha-automaattien jälkeen palaamme asunnollemme kahville. Käymme vielä iltakävelyllä Tonavan varrella. Matkaa kiertyy yhtäkkiä monta kilometriä ja sitten nukkumaan. Ikkunasta näkyy Citadella ja Vapaudenpatsas, nukahdan sitä ihaillessani.Iltainen näkymä Tonavalle, etualalla St.Gellértin kylpylähotelli ja taustalla Gellért-vuorella vapaudenpatsas. Luulitko tosiaan, että ainut oikea on New Yorkissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti