Mielessäni soi kappale, ehkä sinäkin tunnet sen. Juicen sunnuntailapsi. Siinä faija pojan siittää, kun ehtii kiireiltään ja mutsi siunaa itseään. Siihen olen usein tuntenut samaistumista, niin minäkin sain alkuni. Joten sinulle, joka luet tätä, istu alas ja ota mukava asento. Sellainen, missä on hyvä kuunnella jutunjuurta. Minulla on nimittäin paljon asiaa.
Putkahdin mailmaan lumisena kevättalvena 1996 ja heti kun kahdelle jalalle pääsin, on pyrkimyksenäni ollut elämässä eteenpäin pääseminen ja uusian asioiden ihmettely. Vauhtiin kun pääsi, niin pianhan se koulu ja lukiokin tuli taputeltua läpi. Siinä matkalla syttyi minussa palava rakkaus historiaa kohtaan. Aluksi minua kiinnosti vain pelkkä Suomen historia, mutta pian tajusin muidenkin maiden eläjien olevan heidänkin ihan tavallisia ihmisiä. Tästä alkoi mailmanhistorian valloittaminen ja pian ymmärsinkin ihmisten historian olevan paljon muutakin, kuten kieltä ja kulttuuria. En väitä, ettäkö haluaisin tietää kaikesta kaiken, mutta ihmiseen ja mailmankuvan muodustumiseen vaikuttavat seikat ovat mielestäni kiehtovia. Mihin kaikkeen maailmamme mielessämme rakentuu, kieleen, kulttuuriin ja historian puitteisiin. Tämä on filosofiani. Kuka siis olen?
Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani. Yritin aikoinani pitää blogia, mutta motivaationi kuihtui nopeasti pois. Vaarini aikoinaan antama musta vahakantinen vihko on seurannut minua jo vuosia. Alkuperäinen vihko on täyttynyt mietelauseillla ja hengentuotteilla jo vuuosia sitten. Sen jälkeen on vihko saanut jo usean seuraajan. Kirjoitusvälineitä kannan mukanani ruskeassa nahkasalkussa, jonka tyttöystäväni, puolikkaani, Aino aikoinaan löysi kirpputorilta pölyisen pinttyneenä. Satularasva antoi laukulleni uuden elämän ja uskollisesti se on minua palvellutkin.
Olen tällä hetkellä 22-vuotias, mutta täytän helmikuussa vuosia. Syntynyt olen Karjalan laulumailla Lauritsalassa Lappeenrannassa. Olen kolmannen polven evakko, karjalainen, heimoaatteellinen estofiili ja ennen kaikkea, pesunkestävä fennougristi. Minä olen Joonas Lehikoinen ja olet tervetullut seuraamaan elämääni opiskeluvaihdon merkeissä. Olen nimittäin huomenna muuttamassa Budapestiin puoleksi vuodeksi ja siksi tätä blogia pidänkin. En tiedä olenko valmis, muttei ihminen koskaan olekaan. Kaikkea mielenkiintoista voi tapahtua.
Olemme tyhjentäneet asuntoamme, joten olen joutunut siirtämään toimistoni kirjoituskoneineen lattialle. Ainakin parketti on aito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti